Poikaset Balilla

Morientes!

Tänään oli siis tosiaan tarkoitus lähteä aamulla sinne vesipuistoon. Lähinnä kai Jarin ja minun palamisista sekä toisaalta Tiian ja minun ehdotuksista johtuen vesipuisto jäi toiseen kertaan, ehkä huomiseen. Sen sijaan päätettiin ottaa skootterit alle ja lähteä testailee ajotaitoja vähän pidemmälle matkalle. Lähdimme siis Ubudiin katsomaan apinoita, Monkey Forestiin 🙂 Matka oli tähän astisen reissun pisin. Menomatka meni kaikin puolin hyvin, vaikka pitikin säännöllisin väliajoin pysähtyä lukemaan karttaa. Toisaalta kysyimme kyllä paikallisilta apua, mutta yhtä usein meiltä tultiin myös kysymään, että minne matka. Tuntuu hassulta tällainen avuliaisuus, kun ei Suomessa ole tottunut tällaiseen. Varauksella näihinkin avun tarjoajiin kannattaa suhtautua, sillä melko usein he pyytävät pientä maksua avun tarjoamisesta. Eräs paikallinen tuli tarjoamaan meille apua ja oli valmis näyttämään meille enemmänkin paikkoja. Sen lisäksi hän pyysi meidät vierailulle hänen perheensä omistamaan yritykseen, jossa valmistettiin hopeaa ja siitä tehtyjä erilaisia koruja.

Siinä tämä hopeatehtailija tarjoamassa apua

Työskentelypöydät. Työntekijät sattuivat olemaan juuri tauolla, paitsi tuo yksi.

Muutama koru niillä oli myynnissä.

Lopulta löysimme apinametsään. Sisäänpääsymaksu oli huikeat 20000 rupiaa (pari euroa). Apinoita metsässä riittikin enemmän kuin laki sallii. Apinat myös olivat juuri niin röyhkeitä, kuin mitä portilla olevassa varoituskyltissä sanottiinkin.

Rules of Monkey Forest

Minä, kun jätin hetkeksi juomapullon yksin, kun istuin, niin eikös sieltä yksi veijari tullut ja vienyt pullon parempiin käsiin. Hetken aikaa se siinä sen pullon kanssa taisteli, mutta sai korkinkin lopulta auki.

Tyylinäyte nro 1.

Tyylinäyte nro 2.

Me ihmiset tuijotettiin silmä tarkkana vieressä. Siinä vaiheessa ihmiset repesivät aivan täysin, kun tämä pullosta juonut apina päästi mojovan röyhtäisyn 😀 Kävi siitä pullosta muutkin apinat juomassa. Meni pullo siis hyvään tarkoitukseen 🙂 On nuo apinat vaan niin veikeitä otuksia. Tuntui kuin olisin ollut omieni joukossa 😛 Jos saisin valita itselleni lemmikin, niin ottaisin apinan, se on saletti! 😀

Veljekset kuin ilvekset...siis apinat 🙂

Soulmates

Lunch

Monkey Forestin jälkeen mentiin käymään lähellä olevalla vesiputouksella. Ylhäällä oli baari/ravintola, mutta kävästiin myös alhaalla putouksen juurella. Ei mikään kauhean iso putous, mutta nätti paikka. Hyviä kuvia saatiin taas. Nautittiin vielä juomat siinä ennen lähtöä. Tuli sen verran hiki portaita kivutessa ylöspäin 😀

Vesiputous ylhäältä

Vesiputous alhaalta

Synkkä minä

Paluumatka olikin sitten melko seikkailua. Pimeässä se pienikin suuntavaisto, mikä päivällä on, katoaa. Tiia rupesi vielä voimaan vähän pahoin siinä matkalla. Muutenkin alkoi olemaan nälkä ja väsykin painamaan. En edes laskenut, kuinka monta kertaa pysähdyttiin kysymään tietä. Mentiin mitä ihmeellisimpiä pikkuteitä pitkin. Yhden kaupan pihassa minä sitten otin kartan ja sanakirjan mukaan ja painelin sisälle kysymään tietä. Kyllä tosta Bahasan kielen osaamisesta vaan hyötyä on. Ei se vielä suju, mutta pikkuhiljaa 🙂 Opin taas muutaman sanan lisää. Löydettiin me sitten lopulta kotiin, hiukan väsyneinä tosin. Kiva päivä oli kuitenkin ja hienoja maisemia nähtiin Ubudissa. Pitää lähteä toistekin sinne seikkailemaan 🙂