Poikaset Balilla

En ole ollut aivan varma, että missä täällä Balilla on ne kauniit riisipellot, joita on useissa postikorteissa. No, nytpä tiedän, ne ovat Jatiluwihissa! Lonely Planetissa annettiin oikein erikoismaininta näistä riisipelloista. Jatiluwih on siis Tabananin pohjoispuolella. Lähdin siis tuossa parisen viikkoa sitten päiväreissulle ottamaan selvää näistä riisipelloista.

Pysähdyin lounaalle

Kävin ensin tosin katsastamassa siinä lähellä olevan Batukaun temppelin, joka on myös omalla tavallaan erittäin hengellinen ja varsinkin historiallisesti tunnettu. Se on metsän keskellä, joka tekee siitä viihtyisän, tietyllä tapaa vähän erilaisen kuin jotkut muut temppelit. Siellä on myös pieni lampi varsinaisen temppelin vieressä.

Batukaun temppeli

Siellä oli siis tuollainen lampi, minkä keskellä oli rukousalue tms...

Sinne rukousalueelle johtivat tällaiset vedenalaiset askelmat

Villi veikkaukseni on, että tuo on melko pyhä paikka

Temppelillä ollessa rupesi hiukan satamaan vettä ja jouduin hetken pitelemään katoksessa sadettakin. Ajattelin, että näinköhän tästä tulee mitään, kun vettä satoi, oli pilvistä, kellokin oli jo enemmän kuin mitä olin ajatellut enkä ollut vielä edes käynyt riisipelloilla. Lähdin kuitenkin huristelemaan pikkuteitä pitkin kohti peltoja. Kuinka ollakaan, niin aurinkokin alkoi tulla verhon takaa esiin ja kohta minua hemmoteltiinkin valehtelematta hienoimmilla maisemilla, mitä olen Balilla olon aikana nähnyt 🙂 Tätä oli nyt se aito ja oikea Bali. Nyt vasta kuvaukset Balista viimeisenä maanpäällisenä paratiisina, jumalten saarena jne jne alkoivat saada merkityksen.

Peltoa riitti kyllä

Pakko oli ottaa kuva, kun oli semmoinen könsikäs että!

Yhdellä tasanteella kuvia nappaillessa eräs mies tuli luokseni ja tervehti ja aloimme sitten siinä jutustelemaan niitä näitä. Hän sanoi olevansa paikallinen riisinviljelijä. Hänellä oli myös warung (paikallinen ravintola) lähellä, jonne kutsui minut. Sen lisäksi hän kysyi, jos haluaisin yöpyä hänen perheensä luona balilaisten ihmisten luona. Olin erittäin otettu tästä kunniasta, mutta sinä iltana olin menossa vielä omaan kotiin yöksi. Ilmoitin kuitenkin halukkuuteni tulla mahdollisesti takaisin, joten sain mieheltä puhelinnumeron. Tiedustelin mieheltä myös mahdollisuutta lähteä hänen mukanaan riisipelloille töihin, joka kuulema passasi vallan mainiosti. Kävin oluella vielä hänen warungissa ja juttelimme siinä näitä riisinviljelystä, hänen perheestä, Balista yleisesti ja sen sellaista. Tapasin siis myös hänen perheensä. Siinä olutta siemaillessa pöydän ääressä, illan hämärtyessä ja mitä hienoimman maiseman avautuessa edessäni en voinut kuin hymyillä ja miettiä itsekseni, että voiko tämä olla totta. Oli ihan mielettömän hyvä fiilis 🙂 Suosittelen siis ehdottomasti Jatiluwihin riisipeltoja. Tiet ovat melko kapeita, mutta skootterilla pääsee hyvin kulkemaan ja pysähtymään aina kuvia ottamaan. Eikä sinne ole edes liian pitkä matkakaan. Puolisen toista tuntia tästä Kerobokanista, meidän villan seutuvilta.

Sitten tuossa viime viikolla meillä oli kiva ekskursio koulussa, vierailtiin Nusa Duassa BTDC:ssä (Bali Tourism Development Cooperation). Meille pidettiin ensin lyhyt esitys, missä kerrottiin vähän yleisesti Balin turismista, sen vaikutuksista, laajentamisesta jne jne. Tämän jälkeen käytiin katsastamassa lähellä oleva laguuni. Tähän laguuniin valuvat kaikkien Nusa Duan hotellien jätevedet. Siellä on kolme allasta, joihin yhteen kerätään jätevesi. Toisessa altaassa vesi puhdistetaan (ainakin suurimmilta osin 😀 ) ja kolmannessa altaassa on ”puhdas” vesi, joka edelleen käytetään hotellien kastelujärjestelmään. Toisin sanoen, ensimmäinen paikka Balilla, missä kierrätetään! Olin vaikuttunut. Jäimme muiden poistuessa muutaman kaverin kanssa juttelemaan tämän BTDC:n henkilön kanssa. Kysyessämme, hän kertoi kierrätysjärjestelmän toivottavasti laajenevan muuallekin Balille, ainakin näin on suunniteltu. Myös ihan perinteistä roskien lajittelua ollaan suunniteltu. Miten sitten roskien lajittelusta mitään tietämättömät balilaiset saataisiin myös noudattamaan sitä? Eipä tuo Suomessakaan ehkä ihan parhaalla mahdollisella vielä toimi?

Minua kiinnosti erityisesti tietää, että miten tämä turismin laajeneminen Balilla on ajateltu toteuttaa. Ymmärrän turismin tärkeyden Balin kannalta, onhan se tärkein elinkeino täällä. Turismi on kehittynyt räjähdysmäisesti täällä viime vuosien aikana ja koko ajan rakennetaan myös lisää. Loputtomiin tämä kehitys ei voi jatkua, sillä muutenhan tällä saarella ei muutaman vuoden olisi muuta kuin turismia. Sen takia todella toivon, että esimerkiksi Jatiluwihin kaltaisiin paikkoihin, ei turismi pääsisi leviämään. Jatiluwihin riisipellothan ovat muuten Unescon luonnonsuojelualueita. BTDC:ssä meille kerrottiin, että tulevaisuudessa Balilla turismia tullaan keskittämään kolmeen paikkaan: Nusa Duaan, länteen/luoteeseen Gilimanukin seutuville ja toisaalta itään Padang Bain lähelle. No, Kuta nyt on ja pysyy, siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri :/

Juttelimme myös harjoittelumahdollisuuksista Balilla. Sitten tämä kontaktimme kysyi, jos haluaisimme nähdä Balin hienoimman ja kalleimman hotellin. No, tottakai me halusimme. Portilta kävellessämme kohti hotellin aulaa, näkymä ei vielä vakuuttanut meitä. Päästessämme aulaan, mielipiteemme kuitenkin muuttuivat 😀 Hillary Clinton oli yöpynyt hotellissa muutamaa viikkoa aiemmin vieraillessaan Balilla eräässä konferenssissa. Teimme kierroksen hotellin 8,8 hehtaarin kokoisella alueella. No olihan se melko vaikuttava. Eihän meille muuten olisi tullut tilaisuutta päästä käymään tuolla, mutta juttelujemme lomassa meille tarjottiin tilaisuutta. Opettajamme, joka oli myös mukana sanoikin, että tällaisia tilaisuuksia saattaa tarjoutua, jos olet aidosti kiinnostunut asioista, juttelet, olet mukava jne, niin ehkä se ”palkitaan”, vaikka nyt sitten näin. Emmehän me tänne olisi koko luokan tässä tulleet. Tarinan opetus on lähinnä se, että käyttäydy, hymyile, juttele, ole huumorintajuinen, niin saat samanlaista käytöstä takaisin ja saatat löytää itsesi jostain, mistä et muuten välttämättä olisi löytänyt 🙂

Sitten on kyllä aivan pakko kertoa tilanne, mikä tapahtui tuossa viime viikonloppuna. Olin ajelemassa kahden aikaan yöllä skootterilla villalle. Näin tiellä skootterin kyydissä olleen miehen, joka heilutteli jalkojaan skootterin molemmilla puolin ja ajeli erittäin hiljaa, vaikka tuolloin ei ollut liikennettä yhtään. Ohitin hänet, mutta juuri kääntyessäni villalle johtavalle tielle tämä kundi ajoi rinnalle ja kysyi: ”Are you gay?”. No minä vastasin, että ”No”. Sitten kundi kysyi minulta: ”Can I suck your dick?”. Menin aivan sanattomaksi, mutta sain kuitenkin änkytettyä hänelle, että ”No”. No, kundi kysyi toisen kerran ja minä kieltäydyin toisen kerran. Mutta tämä taisi vain yllyttää häntä enemmän, koska hän vain jatkoi. Minä en voinut ajaa villalle, koska kundi olisi seurannut minua sinne, joten jouduin kääntymään toisaalle, mutta kundi seurasi perässä. Hän jo vaati, että ”Let me suck you, a little bit, pleeease”. Yritin kohteliaasti kieltäytyä ja sanoin meneväni kotiin enkä halua. Kundi ei uskonut. Hän vain jatkoi ruinaamistaan, joka todellakin oli jo säälittävää ruinaamista. Joka kerta, kun yritin kaasuttaa ohi, niin kundi karautti rinnalle ja tarttui jopa käteeni sanoen, ”I want to suck you, please come on!”. Siinä vaiheessa meinasi ruveta keinot jo loppumaan, hiukan kuumotti meinaan tilanne. Yhdessä kohdassa luulin kundin sitten ajavan ohi ja käännyin y-risteyksestä vasemmalle kundin jatkaessa suoraan. Ajoin vähän matkaa suoraan hämätäkseni häntä, jonka jälkeen olin jo kääntämässä skootterin takaisin tulosuuntaan. Jonkin matkan päässä takana näin kuitenkin skootterin valot ja mietin olisikohan se hän. No, enpä mennytkään takaisin sinne suuntaan, vaan jatkoin matkaa eteenpäin, kunnes parin sekunnin kuluttua kuulin takaani sanat ”I want to suck you really, please”. Tässä vaiheessa minulla kiehahti yli ja huusin tälle kundille jättävän minut rauhaan ja lopettavan. Kaasutin niin kovaa kuin ikinä pystyin edessä näkyvälle isolle tielle ja sieltä punaisia päin äkkiä karkuun. Kiersin vielä pitkän matkan kautta takaisin kotiin, kun en uskaltanut tulla äskeistä reittiä. Oli ehkä yksi kuumottavimmista tilanteista, mitä olen nähnyt saati kokenut. Että sellaista. Ja sanottakoon tähän väliin, että minulla ei todellakaan ole mitään homoja vastaan, päinvastoin. Tällaiset tilanteet menevät kuitenkin jo yli ymmärryksen.

Eipä kai tässä muuta tällä kertaa. Tosiaan niin, aikahan tässä käy väkisinkin vähiin. Hassua, kolmisen viikkoa jäljellä?! :O Mutta katellaan, jos jotain merkittävää tulee mieleen, niin kirjoitellaan sitten lissää 🙂 Muisti palaa pätkittäin 😀