Poikaset Balilla

Heipä hei taasen!

Viime kerralla siis väsytti, niin piti jättää seuraavaan kertaan. No taas kesti tämän seuraavan kerran tuleminen, mutta tässä taas ollaan 🙂 Arkena on hiukan haasteellista tämä netin käyttö, kun viisi ihmistä samassa villassa ja kaikki haluaisivat ladata kuvia, facebookkailla, skypetellä, kuunnella musaa ja kuka mitäkin 😀 Kaikkea ei vain voi saada 😀 Ainakaan samalla kertaa. No, nyt olen yksin kotona, niin voin rällästää ihan rauhassa 😛

Lastenkoti oli siis todellakin vierailun arvoinen paikka 🙂 Muutenhan tässä parin viime viikon aikana on koulua käyty normaalisti ja urheiltu siinä ohessa. Salilla tulee siis käytyä, surffaamassa ja lenkillä yritän ruveta käymään nyt kanssa. Rantalentistä olisi myös siisti lähteä pelaamaan. Porukka on kyllä kasassa, mutta saataisiin vielä aikaiseksi 😛

Tuossa viime viikolla sitten päätettiin lähteä toisen suomalaisvillan porukan kanssa kiertelemään saarta. Sitä ennen meillä oli kuitenkin siis viime torstaina workshop koululla varsinaisten luentojen jälkeen. Veisteltiin salissa jostain kasvin lehdestä sellaisia hienoja, koristeellisia taideteoksia 😀 Olikohan ne ehkä banaanipuun lehtiä tms…Kuva kertokoon enemmän, vaikea selittää 😀 Niitä paikalliset ihmiset käyttävät joka tapauksessa hienommissa seremonioissa, kuten esimerkiksi häissä.Ihan mukavaa oli askarrella 🙂

Ihan itte tein 😀

Tuon workshopin jälkeen käväistiin nopeasti villalla laittamassa kimpsut ja kampsut kasaan ja treffattiin muut kaupalla. Tankattiin ennen lähtöä kaikkien tankit täyteen, ettei tarvitse jokaisen erikseen pysähdella matkalla tankkaamaan. Skootterit laulamaan ja baanalle! Meitä oli meidän villalta itseni lisäksi Tiia ja Jari mukana. Toiselta suomalaisvillalta oli vielä 7 kaverusta mukana eli yhteensä meitä oli kymmenen hengen seurue. Lähdimme siis ajelemaan länsirannikkoa kohti Balin luoteiskärkeä. Matkalla pysähdyimme Tanah Lotiin ihastelemaan Balin pyhintä temppeliä kauniiden merellisten maisemien hipoessa silmää.

Tanah Lotin portilla

Pura Tanah Lot

Pientä maksua vastaan pääsin silittelemään ja räpsimään kuvia pyhästä käärmeestä. Näin ainakin väitettiin sen olevan 😀 Toista maksua vastaan päästiin sitten kastautumaan pyhässä lähteessä. Jäätiin sitten vielä rantakallioiden päällä olevaan ravinteliin odottelemaan auringonlaskua. Oli muuten yksi hienoimmista tällä reissulla, so far 🙂 Antaa kuvien puhua puolestaan…Ennen, kuin jatkettiin matkaa niin nähtiin yhdellä kojulla käärme, joka oli laitettu laatikkoon. Kundi siinä sanoi, että se on vauva-anakonda. Niiden takapihalla oli sitten vielä täysikokoinen anakonda, joten mentiin katsomaan sitä ja voi morjes! Siellä makoilla köllötti sellainen 50 kiloinen ja 4½ metriä pitkä anakonda! 50000 rupialla pääsi ottamaan kuvan käärmeen kanssa ja arvatkaapa kaksi kertaa meninkö? 😀

Pyhä käärme

Pyhän käärmeen haltija ja mää

Kastautumassa pyhässä vedessä

Riisit otsalle ja kukka korvaan

Karun näköinen mutta kaunis ranta

Olihan tämmönenkin pakko ottaa 😀

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? 🙂

Minä ja kaksi hyvää ystävääni 🙂

Semmonen jässikkä

Jatkettiin matkaa ja pimeän sopivasti tultua Tommilta puhkesi kesken matkaa rengas. Pysähdyttiin tien sivuun ja huomattiin, että oltiin huoltamon pihassa 😀 Pienellä tuurilla! Pysähdyttiin sitten Medeviin, jossa oltiin yksi yö. Löydettiin heti ensimmäisellä yrittämällä surffihotelli 200 metrin päästä rannasta, joka maksoi jotain alle 10€/lärvä. Olin Henkan, Aleksin ja Tomin kanssa samassa huoneessa. Meillä oli kaksi sänkyä, pöytä ja vessa/suihku. Ei peittoja eikä tyynyjä. Pestiin itsemme vessan pöntön  kylmällä suihkulla, kun varsinainen suihku oli rikki. Kaikin puolin asiallinen hotelli, ei mitään ylimääräistä, kunnon reissufiilistä 🙂 Aamulla herätys 5.30 ja jätkien kanssa lähdettiin ihastelemaan auringonnousua ja otettiinpa siinä muutamat aamusurffit itse kukin.Voiko päivän enää ihanammin alkaa? 😉

Auringon nousu Medewissä

Saavuttiin sitten luoteiskärkeen eli Gilimanukiin puolilta päivin. Siinä etsiessämme kuumia lähteitä, törmättiin erääseen nuoreen mieheen, joka opasti meitä. Hän oli paikallisen sukellusyrityksen jamppa, joka sanoi vievänsä meidät snorklaamaan ja sen jälkeen kuumille lähteille, jahka ne olisivat vähän jäähtyneet. Lähdimme siis snorklaamaan. He veivät meidät 30 minuutin laivamatkan päähän saareen, jossa sitten pulikoitiin koralliriutan reunoilla. Oli huikeat maisemat kaiken kaikkiaan, sekä laivasta käsin katsottuna että myös pinnan alla 🙂 Oli erittäin mukava snorklausreissu. Tosin vähän pisti väsyttämään vaan sen jälkeen ja ajoahan siinä vaiheessa oli vielä ihan reilusti edessä.Tästä käännyimme kohti itää ja ajelimme pohjoisrannikkoa pitkin kohti Lovinaa.

Jarilta puhkesi sitten rengas seuraavaksi, mutta silloinkin huoltamo löytyi n. sadan metrin päästä. Ennen kuin saavuttiin Lovinaan, niin käytiin katsomassa paikallinen vesiputous. Lovinaan päästiin loppujen lopuksi hyvin perille juuri auringonlaskun jälkeen. Sieltä löytyi hotelli myös ensi yrittämällä, nyt jo 25 metrin päässä rannasta 😛 Otettiin neljä huonetta ja hinnaksi tällöin tuli n. 8€/lärvä/yö. Halvalla päästiin taas. Treffattiin siellä sitten myös kuuden suomalaisneitokaisen seurue, kun kuultiin, että hekin ovat Lovinassa. Olemme siis samassa koulussa täällä. Porukalla mentiin syömään.

Aamulla herätys taas 5.30 ja kuuden jälkeen lähdimme veneellä etsimään delfiinejä ja nauttimaan vuorostaan auringonnoususta. Nähtiinhän me paljon siellä delfiinin eviä. Ei niistä muuta juuri näkynyt. Mutta onhan ne söpöjä veijareita. Olisin vaan toivonut, että ne hyppisivät samalla lailla ku Flipper aikoinaan siinä tv-sarjassa ;D Aamupalan jälkeen mentiin pienille päikkäreille yhdeksän aikoihin 😀 Lähdettiin sitten päikkäreiden jälkeen snorklaamaan, kun Tiia oli kuullut, että eräät paikalliset voisi viedä meidät. Ei ollut tämä snorklaus vaan ollenkaan niin hyvä, kuin edellisen päivän, mutta tulipahan käytyä.

Lounaan jälkeen koitti sitten tähän astisen reissun ehkä mieleenpainuvin kokemus, ei tosin hyvällä tavalla. Lähdettiin katsomaan kukkotappeluita! Snorklaamaan meidät vienyt mies lähti meidän mukaan sinne. Siellä oli porukkaa paikalla kuin meren mutaa ja fiilis oli paikallisten keskuudessa katossa. Oli oikein reilun kokoinen taistelutanner varattu kukoille ja sitä ympäröi yhtä reilun kokoinen katsomo. Oltiin melkein ainoat länkkärit siellä. Meidän porukan tytöt sai melkein yhtä paljon huomiota osakseen kuin kukot, kun tultiin paikalle.

Juoni näissä kukkotappeluissa menee siis jotakuinkin näin: Välittäjät (samalla myös kukkojen omistajat) tuovat vuorollaan yhden taisteluparin areenalle. He esittelevät kukkoja ja katsojat saavat tulla katsomaan niitä ja päättää kumman kukon puolesta lyövät rahansa tiskiin. Usein kiinnitetään huomiota kukon yleiseen olemukseen, jalkoihin, kokoon ja vihaiseen ilmeeseen. Sen jälkeen ruvetaan läiskimään rahoja pöytään. Ennen kuin ottelu alkaa, niin välittäjät (omistajat) kiinnittävät langalla kukkojen toisen jalan kantapäähän veitsen terän. Välittäjät pitävät tässä vaiheessa vielä kukoista kiinni, mutta tuovat ne toistensa lähelle, jotta ne voivat jo näykkiä toisiansa ja hakea vihaa toisiansa kohtaan. Juuri ennen kukkojen vapauttamista, ne viedään kauemmaksi toisistaan ja niiltä revitään sulkia kaulasta pois, jotta ne ärsyyntyisivät entistä enemmän. Sen jälkeen kukot päästetään irti ja ne tappelevat toisiansa vastaan, kunnes toinen kukko kuolee, ei pysy pystyssä tai pysty tappelemaan.Kukothan ovat varta vasten tappelemaan tarkoitettuja. Niitä treenautetaan, ne huumataan ja niistä koulitaan tavalla tai toisella vaarallisia.

No se siitä. Se oli varmaan jo riittävän yksityiskohtaista. Kaikin puolin nuo kukkotappelut ovat siis aivan sairasta touhua. Meilläkin oli pienet moraaliset keskustelut tuon jälkeen siitä, että olimme siellä ja tukeneet kyseistä toimintaa. Etenkin, kun tuo maksoi 50000 rupiaa. Tuonne mennessämme en todellakaan ensinnäkään uskonut tuon kukkotappelun olevan noin raakaa touhua, kuin mitä se loppujen lopuksi oli. Toiseksi, en todellakaan tue/halua tukea kyseistä toimintaa, mutta saadessamme mahdollisuuden tutustua näinkin syvällisesti paikalliseen kulttuuriin, en halunnut siitäkään kieltäytyä. Tämä oli once in a lifetime experience, jota ei tarvitse kokea uudestaan. Toivottavasti tällaiset tappelut saadaan lailla kiellettyä.

Illalla oltiin sitten porukalla taas syömässä ja vähän viihteellä. Oli kyllä taas aivan huikea ilta. Mentiin ruokailujen jälkeen sellaiseen pieneen baariin, missä oli paikallinen kitaransoittaja. Hänelle sai heitellä biisitoiveita ja mehän tottelimme 😀 Kävin myös kysymässä kitaramieheltä voisiko Tomi tulla itse soittamaan pari biisiä stagelle, kun hänelläkin tuota talenttia löytyy. Oli kuulema ok. Vähän aikaa Tomi hangoitteli vastaan, mutta suostui sitten lopulta 🙂 Tomi sanoi minulle, että tarvitsisi biisin sanat, niin minä poika kipaisin viereisessä nettikahvilassa printtaamassa ne ja kiikutin ne äkkiä Tomille. Meinasi tulla kiire, kun Tomin vuoro oli alkamassa. Jäin sitten Tomin viereen laulamaan biisin sanoja ja Tomi soitteli vieressä, tiimityö toimii! Oli ihan sikahyvä fiilis kyllä silloin! Nämä oli niitä elämän pieniä, mutta kuitenkin niin suuria iloja! 🙂

Nyt täytyy varmaan lähteä käymään parturissa siistimässä vähän lettiä ja ajamassa tää parran reuhka pois 😀 Tänään olisi luvassa megaluokan bileet, kun Double Six Club lopettaa toimintansa 24 vuoden jälkeen. Luvassa olisi iltakuudesta aamukuuteen kestävät, 66 Dj:tä, 3 aluetta, 6 areenaa (sisällä ja ulkona) ja kapasiteettiä 15000 ihmiselle sisältävät beach partyt! 😀 Ainoa vaan, että minulla on hiukan flunssainen olo 🙁 Mutta enköhän kuitenkin lähde käymään, mutta olen vähän iisimmin, oikeasti! 🙂

No, kävinhän mää siellä siis 😀

Yritän jatkaa tätä loputtomalta tuntuvaa kirjoitusurakkaa myöhemmin 😀 Toivottavasti olette kuitenkin jollain lailla pysyneet kärryillä mukana! 🙂 Nähtäillään!