Poikaset Balilla

Aloitan tämän päivityksen lainaamalla Jutta Urpilaista. Hyvät ystävät, aivan aluksi haluaisin jatkaa siitä, mihin viime päivitykseni lopetin. Kerroin viimeksi, kuinka ystävällisyys, huumorintaju, aito kiinnostus ja toisinaan ehkä myös kärsivällisyys tuo itselle samanlaista käytöstä takaisinpäin ja saatat näin ollen myös löytää itsesi paikoista, mistä et muuten itseäsi välttämättä löytäisi. No, muutama päivä/viikko tämän jälkeen koulumme lähellä olevan vakkariravintolamme, Yes-cafen, isäntä kutsui minut ystävänsä hääjuhliin 🙂 Olin hieman yllättynyt tästä eleestä, mutta ilmoitin halukkuuteni tulla. Kyseessä ovat tosin hiukan vapaammat hääjuhlat, koska virallinen hääseremonia oli jo. Tämä hääjuhla on siis 30.12.

Kaverini Kira tuli tuossa joulukuun 7.päivä keskiviikkona Balille. Olimme Jarin kanssa ennen hänen saapumistaan sopineet lähtevämme tulevana viikonloppuna sukeltamaan Tulambeniin. Mukaan lähtivät myös koulusta samalla luokalla oleva Sari sekä pitkän lentomatkan uuvuttama Kira. Menimme sukeltamaan Michael Haasin kanssa, siis saman herran, jonka kautta tein aikaisemmin Open Water-kurssini.

Meillä oli aika kunnianhimoiset suunnitelmat tälle reissulle. Tarkoitus oli lähteä hyvissä ajoin liikkeelle, ajaa skoottereilla Tulambeniin ja päästä reilusti ennen puolta päivää tekemään ensimmäinen sukellus ja siitä muutaman tunnin tauon jälkeen toinen. Tämän jälkeen kotimatkalla oli tarkoitus poiketa vielä Agung-vuoren juurella olevalla pyhääkin pyhämmälle Besakih-temppelille. Tytöt menivätkin lopulta Michaelin kyydissä ja Jarin kanssa ajoimme heidän perässään skoottereilla. Tulambeniin päästyämme totesimme kaikki yhteen ääneen, että Besakih-vierailu voidaan unohtaa samantien. Matka oli yllättävän pitkä ja uuvuttava, joten arvailimme vaan, mitä se on kahden sukelluksen jälkeen. No, se tuntui vielä pidemmältä ja oli tuplasti uuvuttavampi 😀 Anyway, sukellukset menivät hyvin ja varsinkin toinen sukellus oli todella nautittava, ehkä paras tähänastisista sukelluksistani. Vesi oli kirkasta, nähtävääkin oli ihan riittämiin ja kaiken kaikkiaan oli kiva vain sukellella. Michael räpsi meistä kuvia ja me posettelimme veden alla, vähintään yhtä tyylikkäästi kuin kuivalla maallakin 😀

Sukellusreissun jälkeisellä viikolla olikin sitten lopputentit. Niissä ei tosin ollut juuri mitään eroa lukukauden puolessa välissä tehtyihin välitentteihin. Lähestulkoon kaikissa tenteissä jotkut kysymyksistä olivat samoja kuin välitenteissä. Oli siellä tosin muutama uusikin kysymys, koska olimmehan käsitelleet uusiakin asioita välitentin jälkeen. Kokeisiin sai ottaa kaiken mahdollisen materiaalin mukaan, paitsi kielen tentissä sai olla vain sanakirja. Tuntui vain hiukan turhauttavalta kirjoittaa samoja vastauksia uudestaan. Kysymyksetkin olivat sellaisia, että vastaukset olivat lähestulkoon suoraan kopioitavissa materiaaleista. Business/economy-tentissä meinasi jopa tulla kiire, koska yhdeksästä valittavasta esseestä piti vastata kuuteen ja aikaa näihin oli varattu tunti 😀

Keskiviikkona business-tentin jälkeen Asia Exchangen tutorimme Heli halusi haastatella minua vaihtokokemukseeni ja toisaalta koko reissuun liittyen. Menimme siis Yes-cafeeseen lounaalle. Heli ei tosin vain tiennyt mihin ryhtyi, koska kukaan ei varmaankaan ollut sanonut hänelle, että minullehan on mahdotonta tehdä lyhyttä haastattelua. Minultahan puuttuu kokonaan kyky vastata kysymyksiin lyhyesti 😀 Saatoin hetkittäin jopa nähdä turhautumisen ilmeitä Helin kasvoilla ja välillä oli vain pakko siirtyä seuraavaan kysymykseen, jotta päästäisiin eteenpäin 😀 Saapi nähdä päätyykö tuo haastattelu ehkä jonnekin? Siinä haastattelun ja lounaan aikana, oli tämä Yes-cafen isäntä, Momon nimeltään, piirtänyt minusta muotokuvan! Maksaessamme kysyin, että mikäs tuo kuva on. Hän sanoi sen olevan muotokuva minusta, jonka haluaisi antaa minulle läksiäislahjaksi. Menin hetkeksi aivan sanattomaksi, mutta kiitin sitten kyllä vuolaasti. Jos olin otettu häneltä saadusta kutsusta hääjuhliin, niin nyt vasta olinkin otettu. Aion viedä tälle Momonille ennen lähtöämme vielä oman SUOMI-t-paitani läksiäislahjana hänelle.

No, sitten, 15.12 tämä kolmen ja puolen kuukauden mittainen uurastus loppui ja huipentui koulumme salissa pidettyyn päätösseremoniaan, jonne oli kokoontunut myös muiden vaihto-ohjelmien kautta tänne tulleet vaihtarit. Minunkin vakaa aikomus oli pukea tilaisuuteen päälle balilainen perinnepuku. Aamulla en vain löytänyt pukua mistään villaltamme. Koulussa kuitenkin eräs ystävällinen tutorimme hankki jonkun ystävänsä puvun minulle, koska en halunnut olla normivaatteissa. Ainoa vain, että jouduin tyytyä käyttämään omaa paitaani, mutta ei se mitään. Hauskan tästäkin asiasta teki se, että myöhemmin kotiin tultuamme löysin oman perinnepukuni villani huoneesta pöydän vierestä lattialta 😀

No anyway, seremoniahan noudatti samaa kaavaa kuin avajaisseremoniakin. Puheita ja tanssia lähinnä. Oma kohokohtani oli, kun pidin puheen koko yleisölle ja vielä indonesian kielellä. Jokaisesta vaihto-ohjelmasta joku opiskelija piti puheen. Meidän vaihto-ohjelmalla oli vielä tarkoitus, että joku pitää puheen englanniksi ja toinen kääntää saman indonesiaksi. Minua oltiin alunperin kysytty pitämään puhe englanniksi, mutta ajattelin luovuttaa tämän kunnian paremmin englantia puhuvalle kaverilleni. Samaan hengenvetoon ilmoitin kyllä mahdollisen halukkuuteni indonesian version pitämiseen 😀 Näin jälkeenpäin täytyy kyllä sanoa, että alun pienimuotoisen jännittämisen jälkeen homma sujui kyllä aika kivuttomasti. Luulin tämän olleen seremonian kohokohta omalta osaltani, mutta se olikin vasta tulossa. Minut nimittäin palkittiin lukukauden mallioppilaana Asia Exchangen 200€:n stipendillä. Kyseisen stipendin sai tällä kertaa myös toinenkin oppilas, koska eivät osanneet päättää, kummalle antaa stipendi, niin antoivat sitten molemmille 😀 Olin jälleen kerran todella otettu tästäkin kunniasta. Päästiin sitten vielä lavalle tanssimaan tyttöjen kanssa 😀 Oli loppujen lopuksi kiva ja hauska seremonia, mutta samalla aika haikea. Siihen se homma virallisesti niin kuin päättyi.

Minähän lähdin sitten koulun jälkeen seuraavana maanantaina vielä pikkureissulle. Kerrotaan siitä tarkemmin seuraavassa postauksessa. Tulee tästä muuten taas liian pitkä ;D Voisi samalla sitten summata vielä näitä kuluneita kuukausia yhteen 🙂