Poikaset Balilla

Morjensta pöytään! 🙂

Viime päivityksestä onkin jo vierähtänyt tovi. Ei tuo netti ole toiminut meidän villalla, niin on vähän hankaloittanut tätä toimintaa. No nyt netti kyllä toimii, mutta ei minun huoneessa tosin?! :O On tämä ollut melekosta vääntöä tämän netin kanssa. No anyway, kelataanpa vähän taaksepäin, että mitä tässä onkaan tapahtunut…

Edellisen viikon keskiviikkona alkoivat koulussa siis varsinaiset luennot. Bahasa Indonesian kielen tunteja on ollut eniten. Niitä on melkeinpä joka päivä. Opettajina meillä on tuolla kurssilla kaksi opettajaa (mies ja nainen), jotka pitävät meille tunteja vuoron perään. Kumpikin ovat omalla tavallaan hyviä. Miesopettaja on todella iloinen, hymyileväinen ja hauska, vähän rennomman oloinen. Naisopettaja puolestaan on mielestäni myös mukava, mutta tiukempi ja tomerampi kuin mies. Naisopettaja myös laittaa meidät osallistumaan tunneilla hanakammin pyytäen vuorollaan jotakin kertomaan vastauksen esittämäänsä kysymykseen. Toisaalta se on vain hyvä, oppii paremmin ja on skarppina tunnilla. Yllättävän kivasti, ainakin jotkut asiat, noilta kielten tunneilta on jäänyt jo mieleen.Kielen tunnit on yleensäkin mielenkiintoisimmat.

Kaiken kaikkiaan opetuksen taso, kurssien kiinnostavuus ja opettajien esiintyminen on vaihtelevaa. Turismin ja historian kurssit ovat ihan mielenkiintoisia, mutta niiden opettajat ovat aika kömpelöitä esiintyjiä. Kummatkin vain istuvat pöydän ääressä ja lukevat täyteen ahdettuja power point-slideja läpi intian aksenteillaan. Ei meinaa välillä saada puheesta selvää 😀 Mielenkiintoisin kurssi (kielen lisäksi) on mielestäni Economy of South East Asia. Tälläkin kurssilla vaivaa kuitenkin opettajan heikohko esiintyminen ja ne täyteen ahdetut slidet! Lain kurssin opettajat ovatkin sitten esiintyjinä huomattavan paljon parempia, mutta tietyllä tapaa tomerampia myös. He korostavat, että haluavat tuntien olevan vuorovaikutteisia keskusteluita enemmin, kuin heidän yksinpuheluitaan. Tunneilla tehdään enemmän ryhmätöitä/tehtäviä ja he laittavat meidät osallistumaan tunneilla. Ne, ketkä osallistuvat tunnilla kertomalla mielipiteensä ja viittaamalla saavat tunnin päätyttyä lisäpisteitä 😀 Toisella tunnilla olinkin heti käsi pystyssä 😀

Suurin puute opetuksessa on mielestäni siis opettajien heikko esiintyminen. Se saa mielenkiintoisenkin aiheen tuntumaan puuduttavalta. Oma käsitykseni esiintymisestä ja esityksen pitämisestä on hiukan erilainen. Toisaalta todettakoon kuitenkin sekin seikka, että opettajat puhuvat kaiken kaikkiaan hyvää englantia, jotkut vielä paremminkin.

Ensimmäistä kouluviikkoa ja sen päättymistä ja toisaalta viidentoista seuraavan alkamista juhlistettiin sitten lauantaina Asia Exchangen järjestämillä allasbileillä Kutalla, Beach Lounge-nimisessä paikassa 😛 Ei voi muuta sanoo, kuin että voi pojat, mitkä bileet! Jäi Suomen sedulat ja muut kertaheitolla kakkoseksi näiden rinnalla. Oli reilun kokoinen allas täynnä uimapatjoja, renkaita ja muita härpäkkeitä, paljon oleskelutilaa kahdessa kerroksessa, hyviä tarjouksia ja iiiso tanssilattia ja paljon ihmisiä! 🙂 Näitä Suomeen kanssa! Parhaat bileet ja seuraava päivänä sitten paras rokulipäivä mitä parhaimpien ihmisten seurassa. Me like!

Enhän taas edes muista, mitä kaikkea tässä onkaan tapahtunut 😀 Eipä kai kuitenkaan mitään maata mullistavaa. Paitsi että niin! Käytiin silloin ensimmäisen kouluviikon torstaina siellä Seeds of Hope-lastenkodissa. Kokoonnuimme heidän juhlasalissa, jossa lastenkodin perustaja, eräs vanhempi rouvashenkilö piti puheen ja kertoi lastenkodin toiminnasta ja toivotti tervetulleeksi. Lapset myös esiintyivät meille soittamalla ja laulamalla. Herkistävin hetki oli, kun lapset lauloivat meille ”You raised me up”-biisin. Minultahan tuli siinä eturivissä istuessa tippa jo linssiin kuunnellessani tuota biisiä. Esityksen jälkeen kiitin vielä henkilökohtaisesti tätä vanhempaa naista. Kerroin hänelle, että tuo kyseinen kappale sai minut herkistymään aivan erityisesti, koska sen biisin sanat kertovat mielestäni niin hyvin lapsien menneisyydestä, nykyhetkestä ja myös tulevaisuudesta. Ja he lauloivat todella hyvin. Vähemmästäkin herkistyy jo 🙂 Siinä sitten kierreltiin ja tutustuttiin paikkaan lapsien toimiessa oppaina. Eräs nuori poika (ehkä 15-16-vuotias) soitti meille kitaraa ja hyvin soittikin. Me kaikki kuunneltiin herkistyneinä vierestä tämän nuoren virtuoosin otteita. Pojat laittoivat korispelit pystyyn ja lapsethan vei meitä wanhuksia aivan 6-0 😀 Kaiken kaikkiaan vierailu lasten kodissa oli unohtumaton. Tällaiset vierailut tuovat uutta perspektiiviä tähän elämään ja saavat avaamaan silmät ja tajuamaan asiat uudessa valossa. Jokaisen, joka Suomessa valittaa oloja ja elämää kurjiksi, tulisi ainakin kerran elämässään kokea tämänkaltainen vierailu. Samanlainen vierailu oli myös, kun olimme vuonna 2007 Afrikan matkalla käymässä Nairobissa Afrikan suurimmassa slummissa. Se oli myös silmät avaava kokemus.

Nyt jätän kirjoittelut hetkeksi tähän ja painun nukkumaan ja jatketaan huomenna. Silloin sitten meidän viikonloppureissusta pohjois-Balilla 🙂 Selamat tidur! (=Hyvää yötä!)