Poikaset Balilla

No niin…

Eilen piti mennä hyvissä ajoin nukkumaan, että jaksaisi herätä tänään aikaisin. No, ilta venähti kuitenkin hieman ja juuri, kun olin menossa suihkuun vielä siinä puoli yhden aikaan, niin sähköt meni. Ajattelin, että kävipä huono tuuri, mutta oli sähköt mennyt muiltakin villassa. Ei siinä kuitenkaan vielä mitään. Jari huusi ylhäältä, että pimeni koko kylä 😀 Kadut ja kaikki oli aivan pimeänä ja voin sanoa, että sitten, kun on pimeä, niin tosiaan on pimeä 😀 No siinä otsalampun ja taskulampun valossa hengailtiin hetki ja peloteltiin toisiamme. Eihän meillä hätää ollut, mutta ruoat meinasi ruveta pilaantumaan kaapissa. Toisaalta olisi ollut kiva nukkua viileässä huoneessa 😀 Yöllä viiden aikaan heräsin sitten siihen, kun huoneessa oli vähän viileä ja valot päällä. Ei se katkos sitten sen kauempaa onneksi kestänyt 🙂

Aamulla sitten hiukan lyhyeksi jääneen yön jälkeen yllättävän pirteänä ylös. Lähdettiin hyvissä ajoin liikenteeseen, mutta matka sujui aamuruuhkasta huolimatta oikein hyvin ja nopeasti ja oltiin hyvissä ajoin perillä. Kouluun mennessä oli fiilis kuin pikkupojalla ensimmäisenä koulupäivänä 😀 Skoottereita piha täynnä. Odoteltiin siinä ulkona muiden alkaessa valumaan paikalle. Ihmeteltiin vaan, kun 9.05 ei kukaan tiennyt mihin mennä ja luultiin, että ohjelma alkaa myöhässä. Joku sitten lähti sisälle ja me muut seurattiin kuin hai laivaa ja siellähän ne muut oli jo salissa  ja ohjelma oli jo alkanut :/

Rehtori piti siinä ensin tervetulopuheen, minkä jälkeen esiteltiin opettajat. Saraswati Dancers-ryhmä esitti meille pari balilaista tanssia siinä sen jälkeen. Välipalan jälkeen yksi opettaja piti esityksen koulun historiasta ja sen eri kampuksista. Tämä meidän kampus, Faculty of Letters on perustettu jo vuonna 1958. Se liitettiin osaksi Udayana Universitya neljä vuotta myöhemmin, 1962. Melko vanha siis jo tai itse en olisi tiennyt, että se on noinkin vanha, kai? :O Tämän jälkeen opettaja vaihtui ja hän piti puolestaan esityksen liittyen koulussa olemiseen, käyttäytymiseen ja tapoihin. Sen lisäksi hän kertoi myös käytännön asioista Balilla asumiseen liittyen. Tämä naisopettaja on meidän Bahasa Indonesian-kielen opettaja. Hän puhui oikein hyvää englantia ja vaikutti muutenkin mukavalta ja pätevältä opettajalta. Ohjelma jatkui Asia Exchangen edustajien esityksellä, jossa he kertoivat toiminnastaan ja antoivat omasta vinkkelistään ja omien kokemuksien pohjalta vinkkejä ja neuvoja Balilla asumiseen ja kaikkeen yleiseen. Tämän jälkeen ohjelma jatkui Seeds of Hope-lastenkodin edustajan ja siellä asuvien kolmen lapsen esittäytymisellä. Nainen kertoi lastenkodin toiminnasta ja sen jälkeen lapset esittäytyivät vuorotellen. Lasten puheenvuorot keräsivät ehdottomasti raikuvimmat aplodit 🙂 Lasten taustoista ja muusta historiasta huolimatta on niin liikuttavaa kuunnella, kuinka he suhtautuvat niin luottavaisin, mutta kuitenkin nöyrin, mutta toisaalta kunnianhimoisin mielin tulevaisuuteen 🙂 Eräs lapsista puhui todella reippaasti ja kertoi tulevaisuuden suunnitelmistaan, että haluaisi oppia puhumaan paremmin englantia ja haluaisi isona opettajaksi. Menemme keskiviikkona vierailemaan lasten kodissa, joten silloin enemmän siitä. Päivä päättyi lounaaseen. Maistoin innoissani hyvännäköistä kanaa (tai mitä lie oli) ja oli niin hyvää, että rupesin melkein kyynelehtimään 😀 Hiukan oli tulista.

Kaikin puolin hyvä fiilis jäi päivästä ja innolla odotan tulevia päiviä ja varsinaisten luentojen ja koulunkäynnin alkamista. Selkeästi Udayanan yliopisto on tyytyväinen Asia Exchangen kanssa tekemästä yhteistyöstä ja siitä, että sitä myötä saavat vaihto-opiskelijoita tänne. Vaihto-opiskelijoiden määrä on ollut viimevuosina nousussa ja sen odotetaankin kasvavan tulevina vuosina. Yliopisto haluaa myös omalta osaltaan tutustuttaa meitä opiskelijoita kulttuuriaan kohtaan ja ovat ylpeitä siitä. Toisaalta he haluavat myös, että me itse perehdymme ja olemme aktiivisia tutustumaan ihmisiin, asioihin ja paikkoihin. Kouluahan meillä on ma-ke-päivät ja torstaisin (ei tosin joka torstai) on work-shoppeja ja ekskursioita. Pidennettyinä viikonloppuina jää sitten aikaa reissailuun. Huomenna homma jatkuu sitten 🙂

Tänään myöhemmin alkuillasta salilla kävi hauska tilanne. Hauska, mutta ei niinkään yllättävä. Tulin suihkusta juuri pois, kun pukukoppiin tuli eräs paikallinen mies. Minun siinä kuivaillessa, mies kysyi, että voisinko näyttää hänelle selkäni 😀 Hän ei ollut kuulema ikinä milloinkaan nähnyt yhtä karvaista miestä (ja varsinkaan selkää) ja ihmetteli, voiko tämä olla edes mahdollista 😀 Naureskelin vaan, että kerta se on ensimmäinen Balillakin. Mies kertoi, että Balilla katsotaan oudosti, jos miehellä on vatsan seudulla karvaa. Kysyin sitten, että mitenkäs karvaiseen selkään suhtaudutaan. Jotain hän sanoi vain, ettei tiedä, kun ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt 😀 Että sellaista…See youuu! 🙂