Poikaset Balilla

No niin, tuon ensimmäisen päivityksen kirjoitin kyllä jo torstaina, mutta sain lisättyä sen vasta tänään (ti 23.8). Nämä päivitykset menee vähän sen mukaan miten aina milloinkin pääsen niitä lisäilemään 😀 Enivei, neljä päivää on kulunut siitä, kun saavuimme Denpasariin eli asioita on kerinnyt jo tapahtumaan sen jälkeen.

Niin ja edellisessä viestissä pitikin mainita myös, että lähdettiin siis tänne Balille vaihtoon suomalaisen Asia Exchange-järjestön kautta. Ne auttaa omatoimimatkustajia lähtemään vaihtoon, koska heillä on Aasiassa neljä kohdetta, jonne vaihto-ohjelmia järjestetään. He auttavat opiskelijoita käytännön asioiden järjestelyssä kuten viisumien, vakuutusten ja muiden olennaisten asioiden suhteen. Käykää tsekkaa lisää: http://www.asiaexchange.fi/index.php/site/asia-exchange.

No niin, perjantaina heräämisten ja aamupalan jälkeen lähdettiin ostamaan paikalliset puhelinliittymät hotellin naapurista. Hinnat oli liittymissä aika lailla samaa luokkaa, joten valittiin siitä aika summan mutikassa yhet jokaiselle. Otettiin liittymä, jossa oli 3000 rupialla puheaikaa valmiina ja sen lisäksi krediittiä 100000:lla rupialla. Nämä maksoi siis 105000 rupiaa. Puhelujen hinnat taisi olla Indonesian sisällä samojen liittymien välillä 110 rupiaa/minuutti, ei kovin paha.

Liittymiä ostamassa

Liittymien ostossa vierähti tovi, minkä jälkeen pienten kielimuurien saattelemana otettiin taksi Echo-beachille Cangguun, missä tavattiin eräs välittäjä, jonka kanssa menimme katsomaan paria villaa. Mentiin katsomaan yhtä yhdeksän makuuhuoneen villaa ja luultiin jo hetken aikaa, että voitaisiin saada se, varsinkin, kun hinnaksi sanottiin 300 euroa/huone. Tilanne kuitenkin muuttui, kun välittäjämme oli jutellut villan omistajan kanssa, joka sanoi hinnan muuttuneen kalliimmaksi, kuin mitä meille alunperin oli sanottu. Näin ne tilanteet muuttuvat.

Baliiii!

Bintang...ja kyä maistuu 😛

Käytiin paria muutakin villaa katsomassa, mutta tultiin sitten takaisin Echo-beachille syömään ja siitä lähdettiin sitten jonkun ajan kuluttua käymään paljon puhutulla Kutalla. Tyttöjen hotelli oli siellä, joten piipahdettiin siellä. Tyttöjen ollessa suihkussa, me pojat istuttiin lähikaupan pihalla netissä etsiskelemässä villoja Bintangia hörppiessä.

Kutalla tyttöjen hotellin naapurikaupan pihalla

Illan eväät 🙂

Siitä sitten käppäiltiin Kutan yhteen suosituimmista yökerhoista, Sky Gardeniin. Parille oli tarkoitus mennä, mutta muilla paitsi mulla meni useampikin pari 😀 Tulipa todettua, että Kutalla kannattaa käydä, mutta kerta riittää. Tietää sitten, mistä kaikki puhuu 😀 Aikamoinen turistihelvetti kaiken kaikkiaan. Sky garden oli melkein yhtä hieno ja iso kuin meidän Onnelat tai ehkä jopa hienompi ja isompi 😉 Huomatkaa sarkasmin määrä edellisessä lauseessa! 😉

Lauantaina tavattiin sitten toinen välittäjä, jota Asia Exchange myös suositteli. Hän oli edellisenä päivänä puhelimessa sanonut, että ”Huomenna lähdetään etsimään teille villoja ja löydetään kanssa!” No, kuinka ollakaan, niin kyllä löydettiin! Meille pojille löytyi kolmen makuuhuoneen villa uima-altaineen ja muine herkkuineen. Alakerrassa iso eteinen, olohuone kunnon löhösohvineen ja makuuhuone. Ylhäällä on kaksi makuuhuonetta, TV-lounge, vessat, suihkut ja parveke. Pihalta löytyy ulkokeittiö, ruokailutila ja uima-allas, of course! 🙂 Kyllä hymyilytti poikia, kun päätettiin ottaa villa. Taisi siinä taas muutama yläfemma heilahtaa 😀 Vuokra on 430e/lärvä/kk, johon sisältyy sähkö ja siivous taisi kanssa olla. Tytöt otti oman kahden makuuhuoneen villansa siitä aika läheltä meitä.

No, arvatkaapa mitä illalla tapahtui, kun villojen saanti oli varmistunut? Aivan, pitihän sitä lähteä ”parille” 😀 Mentiin hotellille vähän chillailee ja hörppimään vähän Bintangia. Taksilla illalla taas Kutalle (sinne, mihin ei siis pitänyt enää mennä, ainakaan vähään aikaan). Nyt tosin vaan käytiin Sky Gardenissa hakemassa kattoterassilta ilmaiset drinkit jollain vippipassilla. Napattiin parit kuvat ja vaihdettiin paikkaa.

Se noissa klubeissa on jännä, että länkkärit pääsee aina ilmaiseksi sisään paikallisten maksaessa sisäänpääsyn. Alley Cats oli rento mesta. Sellainen, mihin surffarit tulee flipflopeissa rankan surffipäivän jälkeen ottamaan vähän palautusjuomaa 😀 Ja siitä jatkoille Eikoniin. Kiva ilta ja nämä edellä mainitut paikat paljon kivempia, kuin se Sky Garden.

Hetken aikaa piti miettiä mitä sunnuntaina tapahtui, mutta piti vaihtaa yöpaikkaa, koska oltiin varattu hotelli Denpasarista vain kolmeksi yöksi ja me pojat tultaisiin saamaan villa vasta sunnuntaina 28.8. Netistä oltiin löydetty Canggusta homestay ja aika pitkän seikkailun jälkeen kuski löysi perille. Me oltiin tehty varaus kahdesta huoneesta, mutta perille päästyämme, kuultiin paikan pitäjältä, että joidenkin epäselvyyksien takia siellä olikin vain yksi huone! Mutta no worries, asioilla on tapana järjestyä ja paikan pitäjä sanoi hänellä olevan ihan vieressä pienistä villoista koostuva resort, josta saataisiin kaksi huonetta/villaa samaan hintaan kuin homestaysta oltaisiin saatu. Ainoa ero oli vaan siinä, että tämä saatu villaresort oli sata kertaa hienompi, rennompi ja kaikin puolin coolimpi kuin se homestay! 😛 Siinä villassa me yövytään nyt sitten siihen sunnuntaihin asti, kunnes saadaan meidän oma Villa Paradise (keksin juuri itse tuon nimen 😀 ).

Homestay ei onnistunu...matkalla sata kertaa hienompaan villaresortiin 😛

Sunnuntaina illalla tultiin sitten Echo-beachille käppäilemään, fiilistelemään ja nauttimaan auringonlaskusta. Anni ja minä käytiin myös pulahtamassa. Arvatkaa oliko lämmintä merivettä? 😛 Merkattiin toki myös reviirimme Echo-beachin rantahiekkaan 🙂 Oli kyllä mahdottoman hieno auringonlasku, vaikka tiedän, että se oli vasta alkusoittoa. Vielä paremmat auringonlaskut jossain tulevaisuudessa, kun lähdetään vuorille vaeltaa ja Gilin saarille jne.

Paikalliset lapset hyppimässä aaltojen yli 🙂

Mitäs sitä muuta lisäilemään...:)

Minä, Echo-beach ja auringonlasku...me likee 🙂

Maanantaina nähtiin taas Asia Exchangen suosittelema välittäjä, kenen kanssa oli tarkoitus jutella villan sopimuksesta ja kirjoittaa sopimukset. Hänellä ei kuitenkaan ollut sopimuksia mukana, johtuen ehkä siitä, että villan omistaja oli muuttanut suunnitelmaa sanomalla, että haluaakin takuuvuokran lisäksi kahden kuukauden vuokran myös. Sanoimme välittäjälle, ettei tällaisesta oltu sovittu ja että haluamme maksaa takuuvuokran lisäksi vain yhden kuukauden vuokran. Sopimusasiat ovat aina hankalia, varsinkin täällä, kun tuntuu, että suunnitelmat muuttuvat nopeammin, kuin ehtii vaatteita vaihtaa. Puheet ja teot eivät aina kohtaa. Parasta on kuitenkin säilyttää vain maltti ja ystävällisesti puhua asiat selväksi. Välittäjä sanoikin minulle sunnuntaina, että jos olet avoin, joustava ja ystävällinen paikallisille, on sinullakin silloin mahdollisuus saada joustavuutta takaisin päin ja samanlaista käytöstä. Kohtele siis muita niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan 🙂

Toinen asia mikä edesauttaa aivan valtavasti arkea ja ihmisten kanssa toimeen tulemista on paikallisen kielen puhuminen. Sitä ei tarvitse osata paljon, mutta muutama sana keskustelun alkuun tuo varsinkin paikalliselle niin valloittavan hymyn huulille ja samalla myös itselle. Sen jälkeen on mielestäni aivan erilaista lähteä jatkamaan keskustelua, kuin jos puhuisi pelkästään vain englantia. Ihmiset ovat aivan huuli pyöreänä ja ihmeissään, kun tervehdin ja kysyn kuulumiset indonesian tai balin kielellä. Paras taisi olla, kun pyysin ravitolassa oluen: ”Satu bir silahkan”. Se sai jo tarjoilijan hymyilemään.

Maanantain ehdoton kohokohta oli kuitenkin se, kun vuokrasimme skootterit! Vuokrattiin ne sen AE:n suositteleman välittäjän kuskin kautta, jolloin saatiin ne 600000 rupian kuukausihintaan. Otettiin ne nyt ensin kahdeksi kuukaudeksi, minkä jälkeen jatkamme kyllä vuokrausta, mutta vaihdamme ehkä skootterien vuokraajaa. Oli kova kamppailu, kuka saa minkäkin värisen. Arvatkaa vaan, kuinka kateellinen meidän Anni the pink oli, kun porukan antipinkein Razi sai sen pinkin värisen skootterin? 😀 Kuka väittikään, ettei värillä ja ulkonäöllä ole väliä?! 😛

Eikä jännittäny yhtään 😀

Jännitti ihan sikana lähteä ajamaan! Siksi, koska a) en ole ikinä ajanut ennen skootterilla enkä millään muullakaan moottorilla liikkuvalla kaksipyöräisellä ja b) tämä liikenne täällä on vain yksinkertaisesti aivan hullua. No, ei auta itku markkinoilla. Pieni opastus, kypärä päähän ja baanalle. Heitin pienen lenkin siinä ja meni yllättävän hyvin. Ajaminen ei ollutkaan yhtään vaikeata, oikeastaan jopa helppoa. Se, mikä tuottaa kuumotusta ja jännitystä, on tuo liikenteessä ajaminen.

Täällä ei ole mitään tietoa mistään liikennesäännöistä. Ihmiset ajaa kovaa, ohittelee miten sattuu (vasemmalta ja oikealta, vaikka oikealta kuuluisi ohittaa), ei jätä minkäänlaisia turvavälejä (jos väliin mahtuu, niin siihen mennään) ja kaiken kruunaa se, että myös kännissä ajaminen on sallittua. Eilen tuon meidän resortin omistaja vei meidät paikalliseen ravintolaan syömään. Kertoi sitten siellä tosiaan, että täällä on aivan normaalia ja sallittua juoda alkoholia samalla kun ajaa! Jos on katsokaas kiire bilettämään eikä ole kerinnyt vetämään pohjia, niin skootterin selkään ja pullo auki, that’s so easy! Onnettomuuden sattuessa ja varsinkin, jos se johtuu kännissä ajamisesta, niin se tulkitaan vain normaaliksi onnettomuudeksi. Olin aivan järkyttynyt tästä uutisesta. Enivei, eilen ajeltiin resortin omistajan kanssa vähän. Käytiin kaupoilla, automaatilla ja syömässä. Siinä pääsi vähän jo kokeilemaan liikenteessä ajamista. Risteykset on kaikista pahimpia paikkoja, kun ihmisiä tulee joka puolelta eikä tiedä mihin väliin tunkisi sekaan. Mutta yllättävän hyvin kuitenkin meni. Pitää muistaa vaan ajaa rauhallisesti, ajaa vasenta reunaa, pitää pää kylmänä ja kypärä päässä! Nämä asiat, kun muistaa, niin ajaminen on ihan sairaan hauskaa ja niin vapauttavaa. Ehdottomasti helpoin ja nopein tapa liikkua Balilla 🙂 Kunhan muistaa turvallisuuden! Ei voi liikaa korostaa sen merkitystä. Harjoitukset jatkuu! 🙂 Palaillaan taasen! Selamat tinggal!